Jotenkin blogin päivittäminen on ollut taas niin saatanan vaikeeta. Mun tekee mieli vaan nukkua, itkeä, nukkua, itkeä ja syödä. Tuo jälkimmäinen vituttaa, vituttaa etten saa itsestäni irti mitään. Vituttaa, kun mulla on joku selittämätön pakko ahtaa itseeni kaikkea. Jonka jälkeen itken omaa rumuuttani, turhautuneisuuttani ja surkeuttani. Loppumaton kierre?

Koulu menee retuperälle, en jaksa lähteä sinne, en jaksa katsoa yhtä luokkalaista ja sitä, kun se pitää mua alempiarvosena. En vaan jaksa, enkä kestä. Työharjottelu oli ihana, siellä oli kivaa ja kukaan ei pitänyt idioottina...

Taas tunnen itseni ihan hirmu yksinäiseksi. Ja työnnän mun lähelle yrittävät ihmiset pois, jopa Jampan. Olen kuin simpukka, ja tiukasti kiinni. En halua lähteä mihinkään, en halua näyttää rumaa naamaani missään. Kävin yksi päivä kaupassa kävellen, ja eiköhän teinit huudellu "hyi vittu mikä läskiperse!" mun perään... Se satutti, vaikken näyttänytkään sitä ulospäin. Mieli teki juosta auton alle. Olenko todella niin arvoton, että tuntemattomat kokee oikeudekseen huudella mulle tuollaisia? Mitä sitten tutut ajattelee, jos tuntemattomat käyttäytyy noin?