Nimittäin tajuta, että kaikkien elämän punainen lanka EI ole lisääntyminen? Kaverin mies tuumasi eilen yhtäkkiä mulle, että "Tee lapsi niin piristyt!" Olin himppasen järkyttyny, tyyppi tietää tasan tarkkaan etten ole mikään lapsirakas ihminen, ja mikä helvetin piristyminen siitä tulee? Ensin lihoo yheksän kuukautta niin, että lopulta muistuttaa rantautunutta albiinovalasta, sitten pusertaa pari kiloa lihaa itestään ulos(turha väittää että olis mukava kokemus) ja elämä on pilttipurkkia, tuttelia, vaipanvaihtoa ja maitopukluja. Voi että miten piristävältä kuulostaa. Lisääntyköön ne, jotka tahtoo, minä en halua vaihtaa mukavaa elämääni paskavaipparalliin, yösyöttöihin ja sen sellaseen.