Kyllä vain, linjoilla taas. On ollu koulun kanssa kiirettä, kimppakyytien takia oon kotona hyvällä tuurilla vasta puoli viideltä, jos koulu loppuu puoli neljä, enkä JAKSA ajatella, enkä kirjoitella.

Nyt on muutettu ja uusi kotikolo alkaisi olla viimeisiä viilauksia vaille asuttava. :) Ponit on paikallaan. ;) Henna tosiaan kävi meillä oleilemassa viikon, ja voi että oli mukavaa! <3 Ikävä olisi jo nyt!

Mitäs muuta. Kela haluaa multa melkeen 300€ takasin, sairaspäivärahoja ja asumistukea, ja laskuja olisi muutenkin vino pino odottamassa. Meinaa hieman ahdistaa ja olla paniikkia. Muutenkin alamäki tuntuu taas alkavan. Koulukaverin kanssa on ongelmia, en jaksaisi katella päivästä toiseen mokomaa drama queeniä ja marttyyriä, joka kiukuttelee koko ajan. Itse pyrin tekemään joka aamu niin, että kun suljen lähtiessäni oven takanani, ongelmani jäävät kotiin odottamaan. En halua iskeä niitä muiden, aika vieraiden, ihmisten kasvoille, koska eihän se heidän vikansa ole, jos itsellä on vaikeaa! Siksi on hankala ymmärtää toisen kiukuttelua. Eikä mulla sitäpaitsi riitä voimavarat, eikä mielenkiinto, vatvoa muiden ongelmia. Omissakin on ihan tarpeeksi. :)

Kiitos ja kuulumisiin. Josko vähän useammin...