90. Vaaka näytti 90 kiloa tänä aamuna. 4 kiloa vähemmän ku sillon ku alotin. Olin mykistynyt, ja olen vieläkin mykistynyt. Miten tämä voi olla mahdollista? Varmistin moneen kertaan asian, kävin välillä pesemässä hampaat, käytin koiran ulkona jne, ja silti. Vielä 5 minuuttiakin sitten se näytti 90 kiloa. Uskomatonta.

Mietin iltasella taustoja tälle mun lihomiselle, ja tulin siihen tulokseen, että alamäki alkoi sillon kun asuin Jampan kanssa yhessä vielä. Kauppaan 500m matkaa ja olin aina, aina yksin kotona ja muutenkin niin yksinäinen, että hain lohtua suklaasta, karkeista ja sipseistä. Ihan niinku ne muka oloa parantais, päin vastoin. En tulut silloin, enkä tule vieläkään, toimeen Jampan kavereiden kanssa, eikä mulla ollu sillon sen kummemmin omia kavereita, joten siinä syy kotona oloon. Sitten tuli ero, ja totta kai suklaata suruun ja tuskaan... Ja taas kierre alkaa. Nyt sen on aika loppua, haluan olla onnellinen. Ei mulla ole vieläkään sen kummemmin kavereita, mutta en halua paikata pahaa mieltä syömällä. Se ei johda mihinkään, eikä ole pidemmän päälle hyväksi. Olen edelleenkin vihainen itselleni, että minä, joka joskus oli jopa alipainoinen, olen päästänyt itseni tämmöseksi palloksi. Nyt loppu!