Vihaan itseäni tänään. Oma saamattomuuteni vituttaa. En mennyt kouluun, koska eilinen ryhmäytymispäivä särki selän. Sattuu ihan saatanasti. Valitettava tosiasia tosin on, että nyt on päivä aikaa kieriskellä itsekseen itsesäälissä ja puristella mahaläskejä peilin edessä oksetuksen vallassa. Mikä helvetti mua vaivaa?
En jaksa lähteä ulos, koska musta tuntuu että mua tuijotetaan. Ok, hiuksistoni ehkä herättää hiukan huomiota, mutta jollain kierolla tavalla heikko itsetuntoni kääntää sen niin, että ihmiset katsoo mun leveää persettä ja isoa mahaa. Näytän ihan siltä, että oisin raskaana. Huono omatunto myös siitä, että on tullu syötyä ihan mitä sattuu ja suklaata hirveitä määriä. Niin hirveitä, etten kehtaa edes ajatella sitä määrää kalorillisesti, enkä edes rahallisesti. Okei, kompensoin tätä ostamalla eilen pari kiloa mandariineja ja syömällä niitä, mutta olo on silti aika paska. Syysmasennus, tervetuloa, ovi on auki. Joka vuosi sama homma, perkele!

Oon vieläpä ollu melekeen koko viikon yksin kotona, joten edes Jamppa ei oo kontrolloimassa mun syömisiä. Tai eihän se niitä kyttää, mutta oon aina ollu salasyöjä. Kivempi mässätä kaikkea paskaa yksinollessa, kukaan ei häiriinny siitä.Paitsi minä itse. Huoh... Ja on vieläpä ihan kamala ikävä sitä miestä. En haluaisi tunnustaa, mutta niin se vaan on. On inhottava mennä yksin nukkumaan, on inhottavaa ku ei oo ketään kelle puhua, eikä ketään jolle laittaa ruokaa(eli syönpä siis eineksiä, tosi terveellistä.). Plaah...