Mua kyllästyttää. Vaikka mitä yritän, niin palkka on vähättelyä. Yritän vaan elää tätä elämää niinku parhaaksi näen, mutta silti vähätellään, vittuillaan ja lannistetaan. Kiitos vaan äiti. Oon yrittäny esittää, että mua kiinnostaa niin perkeleesti sen kasvatustyö, se minkä värisen nauhan joku elukka saa näyttelyssä jne, mutta vissiin se ei riitä. "Teet vaan tommosia paskahommia" "No eikö se olis kannattanu tehä niin ja näin, eikä noin" "Kannattas ehkä tulla tänne ni löytys töitäki niin!" "Et sinä mihinkään pääse!" ja lista jatkuu loputtomiin. Tuntuu niin pahalta ku parhaani yritän... Ja mitä se ite tekee, makaa kotona. Ainahan se on halunnu maata kotona päivärahoilla, nyt se pyörittelee nettikauppaa ettei tarvi lähteä kotoa mihinkään. On kai se helppoa toteuttaa itteään isän palakalla, ja sitte kehtaa vielä valittaa että hän joutuu yksin tekemään kaiken jäkäjäkäjäkä. Sama virsi vuodesta toiseen, eihän se olis mua halunnu pois päästää ku oli niin helppo ku joku siivosi ja hoiti koiria. Ny joutuu yksinään tekemään, eihän tieteskään mun veljeltä voi edes olettaa että se siivoais oman huoneensa tai tekis ylipäätään yhtään mitään. Multa kyllä voi, mua voi solvata, väheksyä ja muhun voi purkaa omaa pahaa oloaan anytime. Muttei siihen vitun kultakimpaleeseen.
Oon katkera, tiedän. Vituttaa vain ku ei voi olla mua kohtaan edes pikkusen vähemmän ankara. Onneksi isä kuitenki auttaa jos tarvin apua, ja arvostaa mua tämmösenä ku olen...